Bedlingtoninterrieri
Yleiskuvaus:
Bedlingtoninterrieri on keskikokoinen terrieri. Parhaimmillaan bedlington on lempeä, ystävällinen ja leikkisä koira. Bedlingtonin liikkeet ovat vaivattomat, kevyet ja sipsuttavat. Bedlington muistuttaa rakenteeltaan vinttikoiria ja se on elegantti, voimakas mutta kevyt. Bedlingtonin karva on silkkisen hienoa ja vaatii jatkuvaa huoltamista.
Bedlingtoninterrieri on keskikokoinen terrieri. Parhaimmillaan bedlington on lempeä, ystävällinen ja leikkisä koira. Bedlingtonin liikkeet ovat vaivattomat, kevyet ja sipsuttavat. Bedlington muistuttaa rakenteeltaan vinttikoiria ja se on elegantti, voimakas mutta kevyt. Bedlingtonin karva on silkkisen hienoa ja vaatii jatkuvaa huoltamista.
Luonne:
Ihanteellinen bedlington on hellä, lempeä, eloisa ja rohkea. Bedlington on terrieriksi rauhallinen. Bedlingtonit ovat yleensä kohtuullisen laumasosiaalisia ja tulevat toimeen useidenkin koirien laumoissa ongelmitta kunhan omistaja pitää huolen että koiria kohdellaan reilusti. Bedlington voi olla kade ja raivostunut bedlington on aina syytä ottaa tosissaan. Bedlington on yleensä myös ohjaajapehmeä ja herkkä ja se ei tarvitse kovaa koulutusta tai useita toistoja oppiakseen asioita. Pehmeyttä tai lempeyttä ei kuitenkaan pidä tulkita luonteen puuttumiseksi sillä pehmeän kuorensa alla bedlington on kuitenkin terrieri, joka tarvitsee johdonmukaisen ohjaajan, selvät säännöt ja motivointia totellakseen. Oikein koulutettu bedlington on arjessa vaivaton kumppani puuhaan kuin puuhaan ja sen kanssa on helppoa kulkea missä vain. Vieraita kohtaan tyypillinen bedlington on joko hieman varautunut tai luoksepäästävä, avoin. Mutta tuttuja ihmisiä se tervehtii helposti kiipeämällä syliin asti hellittäväksi. Valtaosa bedlingtoneista ajaa saalista sellaisen nähdessään ja osa lisäksi etsii saalista aktiivisesti joko näön tai hajuaistin varassa. Ajo yleensä kuitenkin päättyy kun bedlington hukkaa saaliin. Sen saalistustyyli on vinttikoiramainen eli saalista ajetaan ensisijaisesi näöllä ja koira pyrkii aktiivisesti saamaan saaliin kiinni ja tappamaan sen ravistamalla. Saalisviettiä voidaan hyödyntää myös bedlingtonin koulutuksessa ja koiran palkitsemisessa. Harrastuksissa bedlingtonin kanssa on syytä paneutua koiran motivointiin. Älykkäänä koirana bedlington nauttii haasteista, mutta ei tyypillisesti siedä kovin paljoa toistoa. Jos harrastuksissa saa valjastettua koiran saalisvietin palkkaukseen ja terrierin periksiantamattomuuden suorituksiin voi bedlingtonista saada kelpo kaverin monenlaiseen harrastukseen. Ainakin agilityssä sen ketteryys ja kevyt olemus ovat myös avuksi.
Ihanteellinen bedlington on hellä, lempeä, eloisa ja rohkea. Bedlington on terrieriksi rauhallinen. Bedlingtonit ovat yleensä kohtuullisen laumasosiaalisia ja tulevat toimeen useidenkin koirien laumoissa ongelmitta kunhan omistaja pitää huolen että koiria kohdellaan reilusti. Bedlington voi olla kade ja raivostunut bedlington on aina syytä ottaa tosissaan. Bedlington on yleensä myös ohjaajapehmeä ja herkkä ja se ei tarvitse kovaa koulutusta tai useita toistoja oppiakseen asioita. Pehmeyttä tai lempeyttä ei kuitenkaan pidä tulkita luonteen puuttumiseksi sillä pehmeän kuorensa alla bedlington on kuitenkin terrieri, joka tarvitsee johdonmukaisen ohjaajan, selvät säännöt ja motivointia totellakseen. Oikein koulutettu bedlington on arjessa vaivaton kumppani puuhaan kuin puuhaan ja sen kanssa on helppoa kulkea missä vain. Vieraita kohtaan tyypillinen bedlington on joko hieman varautunut tai luoksepäästävä, avoin. Mutta tuttuja ihmisiä se tervehtii helposti kiipeämällä syliin asti hellittäväksi. Valtaosa bedlingtoneista ajaa saalista sellaisen nähdessään ja osa lisäksi etsii saalista aktiivisesti joko näön tai hajuaistin varassa. Ajo yleensä kuitenkin päättyy kun bedlington hukkaa saaliin. Sen saalistustyyli on vinttikoiramainen eli saalista ajetaan ensisijaisesi näöllä ja koira pyrkii aktiivisesti saamaan saaliin kiinni ja tappamaan sen ravistamalla. Saalisviettiä voidaan hyödyntää myös bedlingtonin koulutuksessa ja koiran palkitsemisessa. Harrastuksissa bedlingtonin kanssa on syytä paneutua koiran motivointiin. Älykkäänä koirana bedlington nauttii haasteista, mutta ei tyypillisesti siedä kovin paljoa toistoa. Jos harrastuksissa saa valjastettua koiran saalisvietin palkkaukseen ja terrierin periksiantamattomuuden suorituksiin voi bedlingtonista saada kelpo kaverin monenlaiseen harrastukseen. Ainakin agilityssä sen ketteryys ja kevyt olemus ovat myös avuksi.
Luonteessa pidän itse tärkeänä sitä että bedlingtonin ei tule olla arka vaikka se voikin olla pidättyväinen ja pehmeä. Lisäksi koirasta olisi sen rauhallisuuden ja lempeyden lisäksi löydyttävä halu tehdä, juosta ja ajaa. Mikään rauhallinen sohvakoriste bedlington ei ole eikä siitä sellaista myöskään tahdo. Bedlingtonin taustan tuntien pidän myös kunnollista saalisviettiä ja tiettyä määrää temperamenttia ja periksiantamattomuutta olennaisena osana tätä terrierirotua. Eli tietyllä tapaa koiran pitää osata rauhoittua ja vain olla, mutta toisaalta sen pitää myös osata ja haluta mennä ja tehdä asioita täydellä teholla. Bedlingtonin luonne joka on kiinnostava sekoitus vinttikoiraa ja terrieriä on ehdottomasti sen parhaita puolia ja siitä pidän jalostuksessa tiukasti kiinni. Koska ainoa tapa arvioida koiran luonnetta puolueettomasti on luonnetesti, pyrin mahdollisuuksien mukaan käyttämään luonnetestattuja koiria. Luonnetestin lisäksi haluan mahdollisuuksien mukaan nähdä miten koira ajaa viehettä tietääkseni millainen saalisvietti sillä on. Kaikki omat koirani ajavat viehettä (radalla ja maastossa) ja ne on luonnetestattu.
Terveys
Yleisesti ottaen bedlington on terve ja pitkäikäinen rotu. Aiemmin rodun suurena huolena oli kuparitoksikoosi, joka on kuitenkin geenitestien avulla saatu hyvään hallintaan. Samoin on tassunkovettumataudin laita. Tällä hetkellä olen itse erityisen huolissani allergioista (atopiasta ja hiivasta), joiden epäilen lisääntyneen viime vuosina. Näiden lisäksi koirilta on löytynyt jonkin verran maksaongelmia ja silmäsairauksia. PEVISA määrää että kaikki jalostukseen käytettävät koirat on testattava kuparitoksikoosin varalta ja silmäpeilattava ennen jalostukseen käyttöä. Näiden lisäksi olen jonkin verran myös kuvannut koiriani (selkä, häntä, lonkat, kyynärät) sekä tutkituttanut polvet. Allergiat ovat jalostuksen kannalta vaikeampi tutkittava sillä niiden tutkimiseen ei ole yksiselitteistä testiä enkä henkilökohtaisesti usko allergian periytyvän yhtä helpon mendelistisesti kuin esimerkiksi kuparitoksikoosi periytyy. Geenipoolin mahdollisimman laajana pitäminen on pienelle rodulle elinehto ja pyrin tekemään omat jalostuspäätökseni pitäen geenipoolin koko ajan mielessä.
Yleisesti ottaen bedlington on terve ja pitkäikäinen rotu. Aiemmin rodun suurena huolena oli kuparitoksikoosi, joka on kuitenkin geenitestien avulla saatu hyvään hallintaan. Samoin on tassunkovettumataudin laita. Tällä hetkellä olen itse erityisen huolissani allergioista (atopiasta ja hiivasta), joiden epäilen lisääntyneen viime vuosina. Näiden lisäksi koirilta on löytynyt jonkin verran maksaongelmia ja silmäsairauksia. PEVISA määrää että kaikki jalostukseen käytettävät koirat on testattava kuparitoksikoosin varalta ja silmäpeilattava ennen jalostukseen käyttöä. Näiden lisäksi olen jonkin verran myös kuvannut koiriani (selkä, häntä, lonkat, kyynärät) sekä tutkituttanut polvet. Allergiat ovat jalostuksen kannalta vaikeampi tutkittava sillä niiden tutkimiseen ei ole yksiselitteistä testiä enkä henkilökohtaisesti usko allergian periytyvän yhtä helpon mendelistisesti kuin esimerkiksi kuparitoksikoosi periytyy. Geenipoolin mahdollisimman laajana pitäminen on pienelle rodulle elinehto ja pyrin tekemään omat jalostuspäätökseni pitäen geenipoolin koko ajan mielessä.
Ulkonäkö:
Bedlingtonin ulkomuodossa tulisi näkyä rodun alkuperäinen käyttö itsenäisenä metsästävänä terrierinä. Bedlington on pitänyt olla tarpeeksi rohkea ja voimakas tappaakseen suhteellisen isoakin saalista mutta myös tarpeeksi kevyt, nopea ja ketterä ajaakseen takaa jäniksiä. Liian hennot tai liian raskaat koirat eivät ole menestyneet tällaisissa tehtävissä.
Bedlingtonin ulkomuodossa tulisi näkyä rodun alkuperäinen käyttö itsenäisenä metsästävänä terrierinä. Bedlington on pitänyt olla tarpeeksi rohkea ja voimakas tappaakseen suhteellisen isoakin saalista mutta myös tarpeeksi kevyt, nopea ja ketterä ajaakseen takaa jäniksiä. Liian hennot tai liian raskaat koirat eivät ole menestyneet tällaisissa tehtävissä.
Bedlingtonissa silmiin pistävin piirre on sen turkin leikkaus. Se muistuttaa kiilamaisina päineen ja villavine turkkeineen helposti karitsaa. Pää leikataan muistuttamaan muodoltaan bullterrierin päätä vaikka turkkinsa alla bedlingtonilla on pitkä, vahva kallo jossa ei ole saisi olla otsapengertä mutta joka ei kuitenkaan ole bullterrierin tavoin kupera. Myös leukojen ja hampaiden tulee olla vahvat. Korvat ovat lupat ja niiden kärkeen jätetään trimmauksen yhteydessä karvatupsu.
Selkä ja lantio muodostavat bedlingtonin ylälinjan kaarevaksi (ja tekevät takaraajoista eturaajoja pidemmät). Laskeva rintakehä tekee myös alalinjan kaarevaksi. Kaarevat muodot, laskeva lantio, syvä ja kapea rintakehä, pitkähköt raajat ja pitkänomaiset jäniksen käpälää muistuttavat tassut kielivät bedlingtonin tyypillisestä liikkeestä: laukasta. Bedlington on laukkatyypin koira jonka liikkeiden tulisi olla vaivattomia, sipsuttavia, joustavia mutta ei maata voittavia (ravissa, joka ei näin ollen ole näyttävää ollessaan rotutyypillistä). Ravatessaan bedlington kantaa päätään niin, että päätupsun takaosa on korkeimmalla kohdalla kirsun jäädessä silmien alapuolelle. Laukassa koiran selkäranka taipuu ja antaa laukalle lisää mittaa. Kapea rakenne vähentää ilman vastusta ja syvä rintakehä mahdollistavat tehokkaan hapen oton ja ison sydämen toiminnan laukassa. Pitkänomaiset tassut ottavat laukan vastaan. Luuston on oltava vahva, mutta ei raskas ja koira on oltava lihaksikas ja jäntevä. Rungoltaan bedlingtonin tulisi olla hieman korkeuttaan pidempi (jolloin ravi jää hieman vajaaksi rungon alla) ja tasapainoisesti mutta maltillisesti kulmautunut. Ihanteellisesti kulmautuneen bedlingtonin takajalkojen varpaat asettuvat rungon takaosasta suoraan alas vedetylle viivalle. Laukkatyypin koiralla niukatkin kulmaukset voivat riittää jos ne ovat tasapainossa koiran muun rakenteen kanssa.
Bedlingtonilla on yksinkertainen kihartuva turkki joka on rotutyypillisesti suhteellisen pehmeää. Pehmeän karvan joukossa tulisi olla karkeampaa ns. tukikarvaa ja koiran kylkien tulisi olla selkeästi muuta koiraa tummemmat ja karkeammat. Koira voi olla väriltään sininen, maksa tai hiekka joko tan-merkeillä tai ilman. Koirat syntyvät tummina (siniset mustina, ruskeat tumman ruskeina) ja vaalenevat yleensä noin vuoden ikään mennessä hyvinkin vaaleiksi. Ruskeilla koirilla on ruskea pigmentti ja sinisillä musta. Sinisen koiran silmät ovat tumman ruskeat kun taas ruskeiden, koiran sävystä riippuen joko vaaleammat tai tummemmat meripihkan sävyiset. Jos bedlingtonin iho vaurioituu kasvaa vaurio kohtaan ensin tummaa karvaa joka vähitellen muuttuu takaisin muun turkin kaltaiseksi. Koiran turkin väri elää koko sen eliniän. Nartuilla siihen vaikuttaa erityisesti juoksurytmi, uroksilla vaikuttavia tekijöitä ovat ainakin ikä, vuodenajat, terveys ja lähistön narttujen juoksut. Valkoinen bedlingtonin ei kuitenkaan pitäisi olla koskaan.
Bedlingtonista ei irtoa karvaa (paitsi trimmatessa ja kammatessa) ja oikein hoidettu turkki ei oikeastaan haise koiralta (vaan puhtaalta ja shampoolta). Turkki vaatii trimmauksen 4-6 viikon välein pysyäkseen hyvänä. Lisäksi se saattaa vaatia pesua trimmaussten välissä ja se on syytä kammata ja karstata viikottain. Yleensä kasvattaja joko opettaa trimmauksen tai trimmaa kasvattinsa itse joten turkin hoitoa ei tarvitse pelätä jos siihen vain on valmis käyttämään aikaa. Itse opetan trimmauksen kädestä pitäen ja trimmaan mielelläni kasvattini näyttelyihin.
